Muutos kuuluu elämään. Se voi tulla kutsumatta – menetyksen, työelämän mullistusten tai elämänvaiheen vaihdoksen muodossa. Tai se voi olla itse valittu: uusi suunta, uusi minä, uusi mahdollisuus. Muutoksen keskellä kaipaamme usein jotain, johon tarttua – jotain, mikä ei horju, vaikka maa jalkojen alla liikkuisi. Oli kyseessä sitten uusi työ, ero, menetys, muutto tai muu elämänmuutos, kehollinen ja henkinen tasapaino voi järkkyä. Juuri tällaisissa hetkissä joogasta voi tulla ankkuri – paikka, johon voi palata, kun kaikki muu tuntuu olevan liikkeessä. Joogamatto ei vaadi sinulta mitään. Se ottaa vastaan silloinkin, kun mieli on levoton, sydän hauras tai suunta epäselvä.
Joogamatolla kohtaamme itsemme – ei vain kehollisesti, vaan myös henkisesti. Harjoitus tarjoaa tilan, jossa voimme pysähtyä, kuunnella ja antaa kaiken olla juuri niin kuin se on. Kun elämä ympärillä muuttuu, joogamatto pysyy: tuttu paikka, tuttu hengitys, tuttu liike. Tämä jatkuvuus luo turvaa. Se muistuttaa: vaikka ulkoinen maailma muuttuu, sinussa on paikka, joka on muuttumaton. Joogan liikeharjoitukset (asana) luovat konkreettisen tunteen vakaudesta. Jo pienikin, tuttu liikesarja voi palauttaa yhteyden omaan kehoon, hetkeen ja hengitykseen. Kun hengitys tasaantuu, myös hermosto rauhoittuu – ja tämän kautta sisäinen tila selkenee.
Tässä on joogan lempeä viisaus: emme pyri pakenemaan muutosta, vaan kohtaamaan sen. Kehon kautta alamme tuntea olevamme yhä olemassa, turvassa – juuri tässä. Kehollinen harjoitus auttaa meitä myös säätelemään hermostoa, purkamaan stressiä ja palautumaan. Fyysinen liike, hengitys ja läsnäolo tuovat meidät takaisin kehoon – takaisin tähän hetkeen. Ja juuri tässä hetkessä kaikki on vielä mahdollista. Tässä hetkessä voimme valita, miten suhtaudumme muutokseen.
Joogafilosofian mukaan elämä on virtaavaa, eikä mikään ole pysyvää – ei ilo eikä suru, ei menestys eikä epäonnistuminen. Tätä kuvaa sanskritinkielinen käsite anicca, jota käytetään erityisesti buddhalaisessa viisausperinteessä. Se muistuttaa meitä muutoksen vääjäämättömyydestä – ja siitä, että kaikki, mitä koemme, on ohimenevää.
Joogan niyama-periaatteista santosha (tyytyväisyys) ja svadhyaya (itsensä tutkiminen) muodostavat yhdessä voimakkaan pohjan muutoksen kohtaamiseen. Santosha ei tarkoita luovuttamista, vaan kykyä nähdä kauneus tässä hetkessä – vaikka se olisi keskeneräinen. Se kutsuu hyväksymään sen, mikä on, ja luottamaan, että jokaisessa tilanteessa on mahdollisuus kasvuun.
Svadhyaya puolestaan ohjaa meitä kääntymään sisäänpäin. Se tarkoittaa oman mielen, tunteiden ja reaktioiden tutkimista – ja joogaharjoituksen käyttäminen peilinä tähän sisäiseen tutkimusmatkaan. Muutos voi silloin toimia katalyyttina oivallukselle: “Kuka minä olen, kun vanha tarinani ei enää päde? Mikä on pysyvää kaiken liikkeen keskellä?”
Myös aparigraha – irti päästäminen – on erityisen merkityksellinen kun ajatellaan muutosta, kun elämä pakottaa meidät jättämään taakse jotain tuttua. Se kutsuu luopumaan takertumisesta: asioihin, rooleihin, menneeseen. Kun päästämme irti, emme menetä itseämme – vaan löydämme jotain syvempää, aidompaa.
Jooginen näkökulma ei pyri poistamaan uudistumisen tuskaa, vaan valaisee majakan lailla tien sen läpi. Joogaharjoitus muistuttaa, että sinä et ole tunteesi. Et ole tarinasi. Sinä olet se hiljainen läsnäolo, joka hengittää muutoksenkin keskellä.
”Muutos ei ole vihollinen – se on opettaja. Jooga on se hiljainen tila, jossa voit kuunnella sen opetuksia.”
Muutos voi tuoda mukanaan epävarmuutta, mutta joogassa on jotain lohdullisen pysyvää. Se muistuttaa, että vaikka emme voi hallita ulkoisia tapahtumia, voimme aina palata hengitykseen, liikkeeseen ja hiljaisuuteen.
Moni kertoo, että juuri elämän murroskohdissa joogasta tulee syvempää kuin koskaan aiemmin. Harjoituksesta tulee enemmän kuin fyysistä tekemistä – siitä tulee ystävä, tukipilari ja tapa kuunnella omaa sisintä.
Jooga ei poista muutosta. Mutta se voi muuttaa sen, miten sinä muutoksen koet.
Matolla opit hengittämään myös silloin, kun elämä pidättää henkeään.
Nähdään matolla!
Viimeisimmät kommentit