Tänään, 21.12., vietetään talvipäivän seisausta – vuoden pimeintä hetkeä – sekä kansainvälistä meditaatiopäivää. Luonnossa tämä on käännekohta: valo ei ole vielä palannut näkyvästi, mutta sen suunta on muuttunut. Jotain on jo liikkeessä. Juuri siksi tämä hetki on kautta historian ollut pysähtymisen, hiljentymisen ja sisäänpäin kääntymisen aikaa.
Meditaatio liittyy tähän luonnollisesti. Ei tapana, suorituksena tai tekniikkana, vaan keinona olla yhteydessä siihen, mikä ei vaadi tekemistä.
Moni ajattelee edelleen, että meditaatio tarkoittaa paikallaan istumista ja ajatusten pysäyttämistä. Joogisessa traditiossa meditaatio nähdään kuitenkin paljon laajemmin. Se on jatkumo, jossa huomio vähitellen hienosäätyy ja mieli oppii lepäämään ilman pakottamista. Joogassa meditaatio ei ole irti kehosta, hengityksestä tai aisteista, vaan ne toimivat kaikki portteina kohti syvempää keskittymistä.
Joogisessa ymmärryksessä meditaatio ei ole ensisijaisesti tekemistä, vaan olosuhde. Se on tila, joka syntyy, kun hermosto rauhoittuu ja huomio lakkaa ponnistelemasta. Tekniikat eivät ole meditaatiota itsessään, vaan väyliä siihen. Siksi meditaatio näyttää eri ihmisille erilaiselta – ja siksi kysymys “mitä meditaatio todella on” ei ratkea yhdellä vastauksella, vaan kokemuksen kautta.
Hengitykseen ankkuroitu meditaatio on yksi tunnetuimmista lähtökohdista. Hengitystä ei pyritä hallitsemaan, vaan sitä seurataan sellaisena kuin se on. Kun huomio palaa yhä uudelleen hengityksen tuntemukseen, mieli alkaa rauhoittua itsestään. Tämä on perusta monille joogisille ja buddhalaisille harjoituksille, ja se tukee erityisesti stressin purkamista ja hermoston palautumista.
Jooginen perinne tunnistaa kuitenkin myös sen, että mieli ei aina rauhoitu pelkällä sisäänpäin kääntymisellä. Siksi aisteja hyödynnetään tietoisesti. Trataka on tästä klassinen esimerkki. Trataka-meditaatiossa katse kohdistetaan yhteen pisteeseen, usein kynttilän liekkiin. Katseen vakaus auttaa mieltä asettumaan, ja samalla harjoitus vahvistaa keskittymiskykyä ja mielen kirkkautta. Trataka toimii erityisen hyvin ihmisille, joille silmien sulkeminen tuo levottomuutta tai ajatustulvaa.
Yantra- ja mandalameditaatio vievät tämän askeleen pidemmälle. Yantra on geometrinen symboli, joka toimii tietoisuuden karttana. Sen tarkoitus ei ole esteettinen, vaan meditaatiivinen: katseen ja huomion kautta mieli johdatetaan kohti järjestäytyneempää, hiljaisempaa tilaa. Mandala puolestaan on laajempi symbolinen kokonaisuus, joka edustaa kosmista järjestystä ja sisäistä tasapainoa. Mandalaa voidaan katsoa, piirtää, värittää tai visualisoida. Näissä harjoituksissa mieli ei tyhjene, vaan se rauhoittuu rakenteen kautta.
Joogisessa traditiossa tämä on olennainen ymmärrys: meditaatio ei ole aina luopumista aistimuksista, vaan joskus niiden hienovaraista suuntaamista. Kun mieli saa selkeän kohteen, se lakkaa harhailemasta.
Mantrameditaatio on toinen keskeinen jooginen meditaatiomuoto. Siinä ääni, sana tai värähtely toimii ankkurina. Mantra ei ole ajatus, vaan kokemus. Toisto ohittaa vähitellen analyyttisen mielen ja avaa tilaa hiljaisemmalle tietoisuudelle. Transsendentaalinen meditaatio on yksi moderni, tarkasti määritelty mantrameditaation muoto, joka pohjautuu vedaantiseen perinteeseen. Sen ytimessä on vaivattomuus: mieli saa rauhoittua ilman keskittymistä, tarkkailua tai kontrollia.
Kehollinen meditaatio, kuten yin-jooga ja jooginen nidra, tuo meditaation suoraan kehon tasolle. Kun keho saa olla tuettuna ja liikkumattomana, hermosto siirtyy palautumisen tilaan. Kehollinen meditaatio sopii erityisesti silloin, kun mieli on kuormittunut ja keho kantaa stressiä. Joogassa kehoa ei nähdä esteenä meditaatiolle, vaan sen edellytyksenä.
Mindfulness tuo meditaation arkeen. Se ei ole vain istumista, vaan tapa olla suhteessa kokemukseen. Joogisessa mielessä mindfulness vastaa sati- ja smriti-käsitteitä: kykyä muistaa olla läsnä. Se voi ilmetä kävelynä, syömisenä tai yksinkertaisena huomion suuntaamisena siihen, mitä juuri nyt tapahtuu.
Talvipäivän seisaus muistuttaa meitä siitä, että hiljaisuus ei ole tyhjyyttä. Se on potentiaalia. Jooginen traditio ei kysy, mikä meditaatiomuoto on oikea, vaan mikä tukee harjoittajaa tässä elämänvaiheessa. On aikoja, jolloin katse auttaa mieltä. On aikoja, jolloin ääni kantaa. Ja on hetkiä, jolloin pelkkä hengitys riittää.
Meditaatio ei ole suoritus eikä päämäärä. Joogisessa mielessä se on mielen kirkastumista – ei lisäämällä mitään, vaan poistamalla vähitellen sen, mikä estää näkemästä selkeästi.
Tänään, vuoden pimeimpänä päivänä, on hyvä hetki pysähtyä ja kysyä: millainen harjoitus tukisi minua juuri nyt? Valo on jo matkalla takaisin.
Viimeisimmät kommentit