Monessa lapsiperheessä arki muistuttaa välillä pientä logistiikkaoperaatiota. Koulupäivät, työ, ruoka, läksyt ja lasten harrastukset muodostavat aikataulun, jossa iltapäivät ja illat täyttyvät nopeasti. Yksi pitää viedä harjoituksiin, toinen hakea, viikonlopussa on peli tai turnaus, ja seuraavan viikon aikatauluja sovitellaan jo ennen kuin edellinen on ehtinyt päättyä ja viikon aikana tulee monta läpsystä vaihtoa.
Loistavana esimerkkinä pitkäaikainen joogaajamme Jaana. Hänellä on kaksi lasta, 10- ja 12-vuotiaat, ja molemmilla omat harrastuksensa. Jaana pitää tärkeänä sitä, että lapset saavat harrastaa, nähdä kavereitaan ja tehdä asioita, joista he nauttivat. Niinpä perheen kalenterissa lasten harrastuksille löytyy vakiopaikka viikosta toiseen. Jossain vaiheessa Jaana kuitenkin huomasi kysyvänsä itseltään hyvin yksinkertaisen kysymyksen: jos lapsilla on oikeus harrastaa, miksei minullakin?
Kyse ei ollut siitä, että kalenteriin olisi yhtäkkiä ilmestynyt runsaasti ylimääräistä aikaa. Sitä ei ilmestynyt. Harrastuskuljetukset, työt ja tavallinen perhearki olivat edelleen olemassa. Jaana päätti sen sijaan, että kerran viikossa yksi tunti kalenterista kuuluu hänelle.
Hänen harrastuksensa on jooga.
Oma harrastus ei ole lapsiperheen arjen ylijäämäaikaa
Aikuisen oma hyvinvointi ja liikunta jää helposti siihen osaan kalenteria, johon merkitään asiat, jotka tehdään, jos aikaa jää. Lasten harjoitukset ovat kiinteitä menoja, työpäivällä on alku ja loppu ja sovituista tapaamisista pidetään kiinni. Oma harrastus sen sijaan joustaa helposti ensimmäisenä. Tämä on ymmärrettävää, mutta pitkällä aikavälillä hankalaa.
Jos liikunta tai muu oma hyvinvointi perustuu jatkuvasti siihen, että kaikki muu on ensin hoidettu, sille löytyy harvoin ihanteellista hetkeä. Jaanan ratkaisu ei ollut yrittää mahduttaa kalenteriin mahdollisimman paljon joogaa. Päinvastoin. Hän valitsi tavoitteen, joka tuntui realistiselta myös hektisellä viikolla: yhden harjoituksen, joka viikko, ja siitä ei jousteta!
Yksi joogakerta viikossa ei vaadi elämäntavan täydellistä järjestämistä uudelleen. Silti se on riittävän säännöllinen rytmi, jotta harjoittelusta alkaa muodostua osa arkea. Neljä harjoitusta kuukaudessa tarkoittaa vuoden aikana lähes viittäkymmentä omaa hetkeä – huomattavasti enemmän kuin satunnaiset aktiiviset jaksot, joiden väliin jää pitkiä taukoja.
Kun oma aika merkitään kalenteriin, sen asema muuttuu
Jaanan joogailta on kalenterissa samalla tavalla kuin muutkin perheen menot. Tämä ei tarkoita, etteikö suunnitelmia joskus tarvitsisi muuttaa. Lapsiperheessä tarvitaan joustavuutta, ja välillä joku sairastuu, työpäivä venyy tai harrastusaikataulu muuttuu. Ero on siinä, mistä lähdetään liikkeelle. Jos joogaa ei ole suunniteltu lainkaan, sille yritetään löytää aikaa valmiiksi täydestä viikosta.
Kun oma harjoitus sen sijaan on yksi viikon sovituista menoista, myös muu perhe tietää, että tämä aika kuuluu Jaanalle. Samalla joogasta tulee harrastus sanan varsinaisessa merkityksessä. Se ei ole jotain, mitä Jaana yrittää ehtiä tehdä silloin tällöin, vaan asia, jonka hän on valinnut osaksi omaa elämäänsä.
Tässä on kiinnostava ero. Aikuiset käyttävät paljon aikaa ja energiaa mahdollistaakseen lastensa harrastamisen, koska ymmärrämme intuitiivisesti, kuinka tärkeitä harrastukset ovat. Ne tuovat iloa, ystäviä, liikettä, onnistumisen kokemuksia ja vastapainoa koululle. Aikuisena tarvitsemme monia samoja asioita, vaikka arkemme näyttää erilaiselta.
Realistinen harjoitusrytmi kestää myös epätäydelliset viikot
Säännöllisyys ymmärretään joskus turhan ankarasti. Jos tavoitteena on harjoitella joka torstai ja yhtenä torstaina se ei onnistu, rytmi ei ole rikkoutunut. Harjoituksen voi siirtää toiselle päivälle. Jos studiolle ei ehdi, kotona tehtävä harjoitus tai Live Stream voi olla vaihtoehto, usein Jaana käyttääkin live stream kirjastoa iltaharjoitukseen juuri ennen nukkumaanmenoa, kun muu hälinä on kotona rauhoittunut, vain perheen kissa osallistuu ilta yiniin. Jos jokin viikko jää kokonaan väliin, voi seuraavalla viikolla yksinkertaisesti palata takaisin. Pitkäjänteisen harrastuksen kannalta olennaisempaa on palata kuin onnistua täydellisesti.
Myös harjoituksen sisältö saa muuttua elämäntilanteen mukaan. Väsyneenä iltana rauhallinen Yin voi olla juuri sitä, mitä keho ja mieli tarvitsevat. Toisella viikolla Jaana kaipaa enemmän liikettä, voimaa tai lämpöä ja valitsee Pilateksen, Vinyasan tai Hot Joogan. Laaja tuntivalikoima helpottaa juuri tätä. Säännöllisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi käydä aina samalla tunnilla samaan kellonaikaan. Kun tunteja on aamusta iltaan, eri studioilla ja Live Streamissa, harjoittelua voi sovittaa elämään sen sijaan, että koko muun elämän pitäisi mukautua harjoitteluun.
Yksi tunti voi olla niin paljon enemmän kuin liikuntaa
Joogatunnin fyysiset vaikutukset ovat helposti ymmärrettäviä. Keho saa liikettä, voimaa ja liikkuvuutta, ja harjoituksen luonteesta riippuen syke joko nousee tai keho pääsee rauhoittumaan. Jaanalle viikoittaisen tunnin merkitys ei kuitenkaan rajoitu liikuntaan. Se on myös irtiotto siitä roolista, jossa suuri osa lapsiperheen arjesta vietetään: aikataulujen muistamisesta, muiden tarpeiden ennakoimisesta ja seuraavan asian järjestämisestä. Joogatunnilla kenenkään ei tarvitse kysyä, missä treenikassi on tai monelta pitää lähteä. Tunnin ajan ei tarvitse järjestellä seuraavaa päivää. Harjoituksessa huomio palaa omaan kehoon, hengitykseen ja siihen, mitä tapahtuu juuri nyt.
Tämä ei poista arjen kiirettä. Tunti ei tee seuraavan päivän aikataulusta yhtään väljempää eikä vähennä harrastuskuljetusten määrää. Sen arvo on jossakin muussa: kaiken muun keskellä on yksi säännöllisesti toistuva hetki, jolloin Jaana ei ole ensisijaisesti järjestämässä muiden elämää. Hän on omassa harrastuksessaan.
Oman ajan ottaminen ei tarkoita lisää suoritettavaa
Syksy on luonteva aika löytää uudelleen arjen rytmi. Samalla se on vuodenaika, jolloin hyvinvointiin liittyvät tavoitteet voivat helposti muuttua pitkäksi listaksi asioita, joita pitäisi tehdä paremmin. Pitäisi liikkua enemmän, nukkua paremmin, syödä terveellisemmin ja palautua tehokkaammin.
Itsestä huolehtimisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa uuden projektin aloittamista. Joskus merkityksellisempi päätös on huomattavasti pienempi: omalle hyvinvoinnille annetaan sama oikeus näkyä kalenterissa kuin muille tärkeille asioille. Jaanalle se tarkoittaa yhtä joogaharjoitusta viikossa. Jollekin toiselle sopiva rytmi voi olla erilainen. Olennaista on, että tavoite kestää tavallista elämää – myös niitä viikkoja, jolloin aikataulut eivät mene suunnitelmien mukaan.
Ehkä juuri siinä on yksi pitkäaikaisen joogaharrastuksen salaisuuksista. Joogaan ei tarvitse rakastua niin, että haluaa harjoitella joka päivä. Riittää, että harjoituksesta tulee jotain sellaista, josta ei mielellään luovu. Lasten harrastukset ovat Jaanan perheessä edelleen kalenterissa. Nyt siellä on myös yksi Jaanan oma. Ja se kuuluu sinne.