Miksi hyvinvoinnin salaisuus ei ole täydellisyys vaan jatkuvuus
Hyvinvointia ympäröivä keskustelu on muuttunut viime vuosina yhä kunnianhimoisemmaksi. Sosiaalinen media täyttyy haasteista, joissa luvataan parempi olo kolmessakymmenessä päivässä, aamurutiineista, jotka alkavat ennen auringonnousua, sekä harjoitusohjelmista, joissa jokainen päivä näyttää olevan hieman edellistä tehokkaampi. Viesti on usein sama, vaikka sen sanamuodot vaihtuvat: hyvinvointi saavutetaan tekemällä enemmän. Enemmän liikuntaa, enemmän askelia, enemmän itsekuria, enemmän optimointia. Kun tätä viestiä kuuntelee riittävän kauan, alkaa helposti uskoa, että hyvinvointi on kilpailu, jossa voittaa se, joka jaksaa suorittaa kaikkein eniten.
Silti juuri tässä ajattelussa piilee yksi hyvinvointikulttuurimme suurimmista ristiriidoista. Todellisuudessa kaikkein terveimmät elämäntavat eivät yleensä synny siitä, että lisäämme elämäämme jatkuvasti uusia tavoitteita, vaan siitä, että löydämme tavan jatkaa pieniä asioita riittävän pitkään. Ehkä hyvinvointi ei lopulta kysykään, kuinka paljon teit tänään. Ehkä se kysyy, pystytkö tekemään saman vielä ensi viikolla, ensi kuussa ja vielä ensi vuonnakin.
Moni tunnistaa tilanteen, jossa uusi alku tuntuu innostavalta. Kalenteri täyttyy liikuntamerkinnöistä, ruokavalio menee uusiksi ja tavoitteet kirjoitetaan huolellisesti ylös. Ensimmäiset viikot sujuvat usein loistavasti, kunnes elämä muistuttaa omasta rytmistään. Työpäivä venyy odotettua pidemmäksi, lapsi sairastuu, loma katkaisee rutiinit tai yksinkertaisesti väsyttää enemmän kuin tavallisesti. Kun ensimmäinen harjoitus jää väliin, moni kokee epäonnistuneensa ja ajattelee aloittavansa uudelleen myöhemmin. Usein tuo myöhempi siirtyy viikkojen tai kuukausien päähän.
Todellisuudessa ongelma ei useimmiten ole motivaation puute vaan se, että tavoitteesta tehtiin liian suuri. Hyvinvointi rakennettiin täydellisten viikkojen varaan, vaikka elämä koostuu tavallisista päivistä. Kukaan ei elä jatkuvasti optimaalisissa olosuhteissa, eikä kehokaan sellaista odota. Se sopeutuu siihen, mitä sille tapahtuu säännöllisesti, ei siihen, mitä tapahtuu poikkeuksellisen hyvin muutaman viikon ajan.
Käyttäytymistieteessä on jo pitkään tiedetty, että pysyvät elämäntapamuutokset rakentuvat ennen kaikkea toistuvuuden varaan. Kun jokin asia muuttuu osaksi arkea, siihen ei enää tarvita samanlaista tahdonvoimaa kuin uuden tavan opetteluvaiheessa. Siksi yksi liikuntakerta viikossa vuoden ajan voi olla hyvinvoinnin kannalta merkittävämpi kuin viisi harjoitusta viikossa yhden kuukauden ajan. Keho ei laske täydellisiä viikkoja. Se reagoi siihen, millaista elämää elämme kuukausien ja vuosien aikana.
Juuri tässä joogassa on jotakin ainutlaatuista. Harva poistuu yhdeltä tunnilta täysin muuttuneena ihmisenä. Sen sijaan moni huomaa kuukausien kuluttua nukkuvansa paremmin, hengittävänsä syvemmin, liikkuvansa kevyemmin tai suhtautuvansa arjen kiireisiin hieman rauhallisemmin kuin ennen. Muutos ei tapahdu yhdessä harjoituksessa, vaan siinä, että harjoitus jatkuu. Jokainen matolle palaaminen vahvistaa jotakin sellaista, mitä on vaikea huomata yksittäisen tunnin aikana mutta helppo nähdä vuoden päästä taaksepäin katsoessa.
Tämän vuoksi uskomme Yoga Nordicilla, ettei jokaisen harjoituksen tarvitse olla täydellinen. Joskus keho tuntuu vahvalta ja energiseltä, toisinaan se on jäykkä ja väsynyt. Välillä mieli rauhoittuu heti ensimmäisten hengitysten aikana, välillä ajatukset harhailevat koko tunnin. Kaikki nämä harjoitukset ovat yhtä arvokkaita, sillä hyvinvointi ei synny yksittäisen tunnin laadusta vaan siitä, että harjoitus jatkuu myös seuraavalla viikolla.
Hyvinvointi muistuttaa monella tavalla puutarhan hoitamista. Kukaan ei kastelisi kasvejaan kerran kuukaudessa koko kuukauden vesimäärällä ja odottaisi niiden voivan hyvin. Kasvit tarvitsevat vettä vähän kerrallaan, säännöllisesti ja vuodenaikojen rytmiä kunnioittaen. Ihmiskeho toimii yllättävän samalla tavalla. Yksi pitkä kävely ei korvaa kuukautta liikkumattomuutta, mutta yksi kävely tänään tekee huomisen kävelystä hieman helpomman. Yksi joogatunti tällä viikolla tekee seuraavasta joogatunnista tutumman. Vähitellen syntyy rutiini, joka ei enää vaadi jatkuvaa päätöksentekoa.
Kesällä tämä ajatus korostuu erityisen kauniilla tavalla. Moni ajattelee, että kesä on tauko hyvinvoinnista ja että syksyllä aloitetaan jälleen kunnolla. Entä jos kesä olisikin vuodenaika, jolloin hyvinvointi saa hengittää ja elää vapaammin? Ehkä harjoituksia on hieman vähemmän kuin talvella. Ehkä ne ovat lempeämpiä. Ehkä osa niistä tapahtuu luonnossa, mökkilaiturilla tai nurmikolla paljain jaloin. Olennaista ei ole täydellinen harjoitusohjelma vaan se, että yhteys omaan kehoon säilyy. Kun syksy saapuu, mitään ei tarvitse aloittaa alusta, sillä matka ei ole koskaan katkennut.
Lopulta hyvinvointi rakentuu paljon arkisemmin kuin usein kuvittelemme. Se ei synny parhaista päivistämme vaan tavallisimmista. Siitä tiistaista, jolloin päätämme tulla joogaan, vaikka työpäivä on ollut pitkä. Siitä torstaista, jolloin pysähdymme hengittämään muutamaksi minuutiksi ennen nukkumaanmenoa. Siitä sunnuntaista, jolloin lähdemme kävelylle ilman kiirettä ja annamme ajatusten vaeltaa samaan tahtiin askeleiden kanssa.
Ehkä hyvinvointi ei rakennukaan siitä, kuinka paljon jaksamme tehdä silloin, kun kaikki sujuu täydellisesti. Ehkä se rakentuu siitä, mitä teemme silloin, kun elämä on aivan tavallista. Juuri siksi uskomme, että tärkein harjoitus ei ole täydellinen harjoitus. Tärkein harjoitus on se, jonka teet uudelleen.
Ehkä hyvinvointi ei ole sitä, että tekee enemmän. Ehkä hyvinvointi on sitä, että jatkaa pidempään.